Haapsalun piispanlinna on 1200-luvulla perustettu arkkitehtoninen helmi, joka toimi aina 1600-luvun loppuun asti paikallisten viranomaisten asuntona. Päälinnoituksessa sijaitsevassa museossa on oleellisella sijalla linnoituksen itsensä historia. Esitellään linnoituksen rakennustarinaa, Haapsalun kaupungin syntyä sekä Saare-Läänen hiippakunnan hallitsijoiden ja alueen asukkaiden elämää. Jotta vierailijat ymmärtäisivät tuota aikaa paremmin, he voivat tietenkin kokeilla itse erilaisia mekanismeja. Muureilla kulkevat käytävät kutsuvat vierailijan katselemaan linnoitusta ja maalauksellista Haapsalua aivan uudelta, kaupungin korkeimmalta tasolta.

Tsaarinaikainen Ristin vesitorni kuuluu Ristin rautatieasemarakennukseen. Rautatieasema perustetiin rautatien kanssa vuonna 1904, asemarakennus valmistui vuotta myöhemmin ja vesitorni rakennettiin ilmeisesti samoihin aikoihin. Vesitornin tarkoituksena oli höyryvetureiden varustaminen vedellä. Tornin yläosassa oli vesisäiliö, alaosassa vedenlämmitin eli kattila, jolla tornia lämmitettiin veden jäätymisen estämiseksi säiliössä. Historiallisia kierreportaita pitkin voi mennä vesisäiliölle. Ensimmäisessä kerroksessa voi tutustua aikakauden työvälineisiin ja näyttelyyn, joka kuvaa työtä vesitornissa.

Kreivi Carl Magnus De La Gardie osti linnan vuonna 1827 yhdessä puiston kanssa, jota alettiin kutsua nimellä Krahviaed eli Kreivin puutarha. De la Gardie tuki myös Haapsalun ensimmäisen mutahoitolan rakennusta. Useat Venäjän keisarikunnan tärkeät henkilöt kävivät kesäisin lomailemassa hänen linnassaan, myös keisariperhe. Haapsalussa lomailivat ja ottivat mutakylpyjä Nikolai I:n hallintokauden lopusta aina keisarikunnan tuhoon kaikki Venäjän keisarit Nikolai II:een asti. De la Gardien linna on kunnostettu ja se toimii vuodesta 2012 Läänemaan sairaalan hoitokotina.

Paikallinen seurakunta on yksi Läänemaan heräämisen kehtoja. M. Buschin ”Ridala ärkamise ajalugu” (Ridalan herätyksen historia) kertoo ensimmäiseksi seurakunnalliseksi toiminnaksi leivän murtamisen luonnon temppelissä 13. syyskuuta 1882. Uuden rukoushuoneen arkkitehti on P. Püssim ja rakennus valmistui 1988. Rakennuksen toteutus noudattaa historiallista kirkkoarkkitehtuuria. Ulkonäköä luonnehtivat kolme harjakattoista, etelä-pohjoissuunnassa asteittain kohoavaa ja laajenevaa rakennusosaa. Sisustuksessa on käytetty perinteisiä kirkko-ornamentteja ja lasimaalauksia.