Osmussaar
Osmussaar, ruotsiksi Odensholm, mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1200-luvulla. Sen nimi liittyy viikinkijumala Odeniin.
On olemassa useita legendoja, jotka yhdistävät saaren nimen viikinkijumalaan. Edellisen mukaan saari on nimetty Oden-nimisen lohkareen mukaan, jota pidettiin jopa Odenin hautana.
Toisen perimätiedon mukaan Oden Spithamn (Spithamn) tyhjensi hiekkaa kengästään astuessaan ulos nummesta.
Vain tuuli tietää, mikä on totuudenmukainen legenda Osmuksesta eli rannikkoruotsalaisten saaresta.
Vanhojen kirjoitusten mukaan saaren vakituiset asukkaat olivat myös ruotsalaisia, jotka mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1436. Vuonna 1436 mainitaan ensimmäisen kerran saarelaiset asukkaina.
1500-luvun alussa saarella oli todennäköisesti viisi maatilaa, joiden asukkaat olivat perimätiedon mukaan kotoisin Tukholman saaristosta. Erilaisten epidemioiden seurauksena saari on kuitenkin tuhoutunut useaan otteeseen, ja sen seurauksena uusia uudisasukkaita on saapunut monista eri suunnista. Paikallinen väestö kärsi erityisen pahoin vuosina 1710-1711. Vuosien 1710-1111 kulkutauti tappoi saarella yli 60 ihmistä. Vain viisi heistä jäi henkiin, ja heidän jälkeläisensä asuvat edelleen Ruotsissa.
Ennen toista maailmansotaa Osmussaaressa asui rannikkoruotsalaisia, joista suurin osa pakeni Ruotsiin sotaa pakoon. Osmussaaren entisten asukkaiden jälkeläiset eivät enää asu saarella, mutta he vierailevat siellä ainakin kerran kesässä. Monet heistä haluavat edelleen osallistua saaren tulevaisuuden suunnitteluun toteuttamalla erilaisia yhteisiä hankkeita – esimerkiksi 1990-luvun alussa saarelaiset asensivat muistokiviä saaren perheille, rajasivat hautausmaan ja rakensivat pienen kellotornin.
Toisen maailmansodan aikana saari militarisoitiin, paikalliset asukkaat pakotettiin lähtemään ja rannikon puolustuspatterit perustettiin. Saari oli koko miehityksen ajan siviileille kielletty alue, kuten suurin osa Viron rannikosta, ja saarelle on arvioitu sijoitetun noin 800 miestä.
Osmussaar joutui Neuvostoliiton armeijan vangiksi vuonna 1941. ja Saksan miehityksen aikana vuonna 1942. Keväällä 1941 jäljellä olevat Osmussaaren asukkaat saivat palata saarelle. Paljon oli muuttunut tuona aikana – Odenin kivi oli kadonnut, ja suurin osa rakennuksista oli raunioina, myös kappeli ja kellotorni.
Puolustuksen betonia käytettiin myös saaren kalliopuutarhojen, kalkkikivirakennusten ja muiden lohkareiden rakentamiseen. Sodan jälkeen saarella oli vain rajavartioyksikkö, ja vasta 1990-luvulla entiset ossetialaiset saivat lähteä saarelta. vasta 1990-luvun alussa.
Nõukogude sõjaväe viimased esindajad lahkusid saarelt 1993. aastal, pärast mida viidi saarel läbi keskkonnauuringud ja õnneks suurt keskkonnaohtu ei avastatud. Saarelta löytyi kuitenkin suuri määrä vaarallisia ammuksia, joista suurin osa miinoitettiin. Saarelta löytyy kuitenkin edelleen erilaisia räjähteitä, sekä turvallisia että vaarallisia.
1996. Vuonna 2007 Osmusin saarelle perustettiin maisemansuojelualue, jonka tarkoituksena on suojella siellä elävää ja elotonta luontoa, eikä maata palautettu entisille Osmusin saaren asukkaille. Nykyään koko saari kuuluu Viron valtiolle, ja sen omistaa ympäristöministeriö ja vähemmässä määrin sisäministeriö. Saari asutettiin uudelleen vuonna 2001. Vuonna 2001 saarelle muutti perhe, joka aloitti lampaankasvatuksen.
Saarella vapaana liikkuvien lampaiden lisäksi siellä täällä voi nähdä skotlantilaisia vuoristolampaita, jotka osallistuvat aktiivisesti saaren perinnemaisemien ylläpitoon.
Osmussaari on metsäinen, melko pensasmainen, minkä vuoksi täällä on paljon katajia. Kasvien osalta saari on melko lajirikas, ja siellä on harvinaisuuksia, kuten tanskalainen merisalaatti, karvainen jäkäläkukka ja kalliokrassi, mutta eläimistö on niukka, ja siellä on vain kettuja, majavia, suosammakoita, vesimyyriä, lepakoita ja pikkulepakoita.
Osmussaari kuuluu Euroopan unionin suojelualueiden verkostoon. Saaren linnusto, kasvisto, kalliopellot ja Neugrundin meteoriittikraatterin suuret kivet, jotka tunnetaan Neugrundin breksiana, ansaitsevat erityistä suojelua.
Osmussaar sijaitsee noin 7 km:n päässä Dirhamin satamasta Osmussaarin luonnonsuojelualueella.
Vaatamisväärsustest on saarel 1766. aastal ehitatud kivikabeli varemed, 1954. aastal ehitatud tuletorn (1765.a. ehitatud tuletorn purustati 1941.a.), pankrannik ja rannavallid.
Toukokuussa 2019 majakka avattiin vieraille.