Läänemaa

Matsalunlahden pohjoisrannikko on luonnonystävien lempipaikka. Sikäläistä Haeskan lintutornia pidetään Pohjois-Euroopan parhaana. Tornin ympäristön rantaniityt ja matala lahti ovat varsinkin keväisin muuttolintujen suosimia levähdyspaikkoja: toukokuussa alueella voi nähdä ruokailemassa tuhansia valkoposkihanhia ja hanhia.

Puise, Kiideva ja Haeska ovat perinteisiä kalastajakyliä, joiden asukkaat lähtevät edelleen aamuisin nostamaan verkkoja merestä.

Kulttuurimatkailijoiden suosikki on arkaistinen Ridalan Pyhän Magdalan Marian kirkko, jonka sisällä on seinämaalauksia ja pihalla puolisuunnikkaan muotoisia hautamuistomerkkejä. Omaleimaista rakennustaidetta edustavat Ungrun linnan rauniot, jotka ovat viereisen neuvostoaikaisen sotilaslentokentän vastakohta.

Noarootsi

Noarootsin helmiä ovat seudun luonto ja neljä valtion suojelualuetta: Nõvan ja Osmussaaren maisemansuojelualueet sekä Silman ja Leidissuon luonnonsuojelualueet.

Noarootsi on lentohiekkakinoksia, mäntymetsiä ja dyynivallien välisiä soita sekä ruoikkoa ja merenrantoja, joilla hiekka laulaa. Kylien kylteissä lukee sellaisia sanapareja kuten Pürksi/Birkas tai Saare/Lyckholm, ja vironkielistenkin paikannimien joukosta voi löytää sanoja, jotka ovat peräisin vanhasta ruotsin murteesta ja tarkoittavat satamapaikkaa tai tietynlaista nientä tai lahtea. Noarootsi on merenkulkijoiden maa.

Toiseen maailmansotaan saakka Noarootsin väestön muodostivat vironruotsalaiset, joiden esivanhemmat olivat saapuneet Viron rannikolle ja saarille 1200-luvulla lähinnä Suomen kautta. Toisin kuin virolaiset maaorjat, ruotsalaiset talonpojat elivät niin sanotun Ruotsin oikeuden mukaan, ja se turvasi heille vapauden ja etuoikeuksia.

Nõva

Nõva on laajoja suoalueita, useita pikkujärviä ja äärettömiä korpia, joissa kasvaa runsaasti marjoja ja sieniä. Kilometrien pituinen rannikko, jota peittää laulava hiekka, on Viron parhaita uimarantoja.

Nõvan maisemansuojelualue, Läänemaan Suursuon maisemansuojelualue ja Leidissuon luonnonsuojelualue laajoine dyynimännikköineen, soineen ja rämeineen ovat paikkoja, joissa on paljon riistaa: ilveksiä, susia, hirviä ja karhuja. Linnuston ylpeytenä ovat kurjet, joutsenet, teeret, metsot ja kotkat. Lintujen muuttokaudella alueen kautta kulkee tuhansia arktisia vesilintuja. Jäätymättömässä meressä talvehtii alleja, telkkiä ja joutsenia. Nõvan meri on hyvää kampelankalastusaluetta.

Viron luoteisrannikko, muun muassa Nõva, on erikoinen paikka sekä Virossa että Euroopassa: maa on kohonnut viimeisen jääkauden jälkeen 110 metriä.

Nõvan hietikkojokien suut siirtyvät paikasta toiseen, ja jokien kanjonimaiset uomat ovat maalauksellisia ja kaivautuvat paikoittain dyynien läpi. Nõvan Pyhän Olavin kirkko on Viron pienimpiä puukirkkoja.

Lääne-Nigula

Lääne-Nigula voi kerskailla maakunnan korkeimmilla huipuilla. Paliveressa sijaitseva Pikajalamägi (51 m) on merkkinä liki 11 000 vuoden takaisesta rantaviivasta. Seudun rinteet ovat maakunnan parhaita laskettelurinteitä, mutta alueella on tarjolla liikuntamahdollisuuksia myös ympäri vuoden. Lähellä virtaava Taeblajoki on uurtanut hiekkakinoksiin kauniin alkulaakson. Lähistöllä sijaitseva Kulisten niitty, joka tunnetaan laulutammestaan ja lauluportaistaan, oli suosittu juhannuskokkopaikka jo Viron ensimmäisen itsenäisyyden kaudella.

Lääne-Nigulassa sijaitsee Salajoen maisemansuojelualue: karstimaa, jossa doliineihin valuva joki ilmestyy 600 metrin päässä näkyviin Tibernan nousulähteenä.

Alueella on myös arkeologisia muistomerkkejä: Puolan kuninkaan hauta Vedrassa, Keedikan Linnamäki Keedikassa, Iiatsin röykkiöhauta 100 metrin päässä Vedran Männiku-tilalta pohjoiseen ja Uuglan röykkiöhaudat.

1300-luvulla rakennettu Lääne-Nigulan kirkko on ollut merkittävä pitäjän keskus. Kirkossa on jäljennöksiä Leonardo da Vincin suurteoksista. Nykyisen Taeblan kunnan läpäisi aikanaan Pohjois-Läänemaan tärkein tie, joka kulki Keilasta Keedikan ja Uuglan kautta kohti Ridalaa, josta käännyttiin Haapsaluun päin. Tien varrella sijaitsevassa Koelan kylässä toimii vuonna 1987 perustettu museotila.

Vuonna 1917 taidemaalari Ants Laikmaa osti puolet Kadarpikun kylän Tammikun maatilasta ja alkoi rakennuttaa sinne kotia 1920-luvulla. Vuonna 1932 hän sulki ateljeekoulunsa Tallinnassa ja muutti vakinaisesti Taeblaan, jossa oli valmistunut Viron ainoa aito kansallisromanttinen taiteilijan talo. Talo ei tullut koskaan täysin valmiiksi, sillä Laikmaa kuoli 19. marraskuuta 1942. Hänet haudattiin hänen istuttamaansa seitsemän hehtaarin kokoiseen kotipuistoon. Puistossa on yli 250 kasvi- ja puulajia sekä yhdeksän Laikmaan istuttamaa tammea, jotka hän omisti Marie Underille, Friedebert Tuglakselle ja muille ystävilleen. Taiteilijan kotitalo on nykyään Läänemaan museon alaisuudessa toimiva kotimuseo.

Võntkülan kautta Haapsalua lähestyvä huomaa varmasti tien varrella pylvään huipulla sijaitsevan kattohaikaran pesän. Paikallisen perinteen mukaan morsiusparin täytyi sitoa pylvääseen häänauha varmistaakseen jälkikasvun saamisen. Mitä vahvempi sulhanen, sitä korkeammalle nauha sidottiin.

Kullamaa

Kullamaan linna mainittiin ensimmäisen kerran vuonna 1236, jolloin kirjoitettiin, että Liivinmaan ritarikunnan joukot olivat vuonna 1234 valloittaneet Saarenmaan-Läänemaan piispan sijaisen Johannes de Loden Kullamaan muinaislinnan (Rohumäki) tilalle rakennuttaman feodaalilinnan (Castrum Goldenbeke).

1300-luvun alussa Loden suku rakennutti Koluvereen (oletettavasti samaan paikkaan) ison tornilinnan, jonka pohjakaava oli nelikulmainen. Koluveren linnan ja kartanon nykyinen muoto on peräisin 1500-luvulta.

Linnan ovat eri aikoina omistaneet Saarenmaan-Läänemaan hiippakunta, ruotsalainen kenraaliluutnantti Friedrich von Loewen, Venäjän keisarinna Katariina II:n suosikki Grigori Orlov ja sotamarsalkka Friedrich Wilhelm von Buxhoevden.

Kullamaan Pyhän Johanneksen kirkko valmistui alkuperäisessä muodossaan oletettavasti 1200-luvun lopulla. Kullamaan hautausmaalla herättää kiinnostusta Viron vanhin aurinkoristi, joka on vuodelta 1621. Ristissä lukee ”Sitta Kodt MatZ”. Kansantarinan mukaan Mats eli ”Lantapussin Matti” keräili hevosenlantaa, lannoitti sillä peltoaan, viljeli rehevää ruista ja vaurastui. Toisen tulkinnan mukaan teksti on vironruotsalaista murretta ja tarkoittaa ”Tässä lepää Jumalan rauhassa Mats”.

Kullamaan kirkkoon ja hautausmaalle on haudattu tunnettuja henkilöitä, muiden muassa Württenbergin prinsessa Augusta Carolina, raamatunkääntäjä ja kynäilijä Heinrich Göseken, kuvataiteilija Friedrich Ludwig von Maydell, säveltäjä Rudolf Tobias, yhteiskunnallinen vaikuttaja Hans Habermann, näyttelijä Aare Laanemets ja muusikko Rein Samet.

Salaperäiset metsäpolut johtavat Marimetsan suolle ja ikivanhoille kyläteille.